torstai 23. toukokuuta 2013
Freo.
Eilen vietimme päivää Fremantlessa, aivan Perthin kaupungin kupeessa. Voisin vallan kuvitella asuvani tuossa kaupungissa, joka ihanilla kahviloillaan, pikkuputiikeillaan ja persoonallisilla ihmisillään hurmasi minut tällä kertaa aivan eri sfääreissä kuin edellisellä vierailulla nelisen vuotta sitten. Olimme tilanneet leipomosta varta vasten ruisleipää, joka on kyllä ollut tähänastisista parasta mitä ollaan ausseista onnistuneet löytämään. Ihan vei kielen mennessään! Lounasta nautiskelimme Ootong and Lincoln kuppilassa, terveellistä salaattia ja jälkkäriksi vähemmän terveellistä (mutta ah niin suussasulavat) suolakaramelli macaronit. Merestä bongattiin muutama kalalaji sekä meduusoja ja antikvariaatista tarttui mukaan pari kirjaa. Lisäksi saimme nauttia aivan ihanan lämpimästä alkutalven auringosta!
We spent our day yesterday in Fremantle. The town was even more fascinating than last time we where there. I could easily imaging living there. We had pre-ordered delicious rye bread from the local bakery (yes, we Finns love it) and enjoyed our lunch in amazing cafe Ootong and Lincoln. It was a day well spent and what better way to do it than letting the warm early winter sun warm ourselves.
Tunnisteet:
Australia,
luomu,
matkustaminen,
meri,
ocean,
organic,
Perth,
photography,
valokuvaus,
vegetarian
maanantai 13. toukokuuta 2013
Wildlife.
Noin 500 metrin päässä meiltä on Bunburyn villieläinpuisto. On kävelty siitä ohi monta kertaa, mutta sisälle asti mentiin vasta pari päivää sitten. Noin 6 euron sisäänpääsymaksulla pääsi ruokkimaan papukaijoja ja halimaan kenguruita. Ollaan muutamassa villieläinpuistossa Ausseissa käyty ja tämä oli kyllä sieltä parhaasta päästä, kun eläinten kanssa pystyi ottamaan niin hyvin kontaktia. Lintuja oli pienemmissä häkeissä (isoja papukaijoja, kookaburra,pöllöjä jne) ja niihin ei sisälle päässyt. Mutta suurin osa pienemmistä papukaijoista ja undulaateista oli kahdessa isommassa häkissä, jonne sai kävellä sisälle lintuja ruokkimaan. Rohkeimpia olivat nuo alimmassa kuvassa näkyvät sateenkaaripapukaijat (yksi yritti viedä miulta korviksenkin korvasta), ja ne roikkuivat joka paikassa - housunlahkeessa, repussa, olkapäällä... Puhuvien papukaijojen lisäksi tapasimme nukkuvan vompatin, opossumeja, sirkuttavia seeprapeippoja, riikinkukkoja, ankkoja, mustia joutsenia, emuja ja vallabeja.
Parasta silti oli kengurut. Kenguruaitaukseen sai mennä myös kävelemään ja hetken kun penkillä istuskellen odottelimme, niin jo pienin niistä ensimmäisenä pomppuili paikalle ruoan ja silitysten toivossa. Ja niitä se saikin :) Aamuinen koti-ikävä unohtui kyllä äkkiä, niin terapeuttista oli noiden hassujen otusten kanssa oleilu. Tapasimme lisäksi erään hoitajan perässä pomppineen 11kk pikkuisen orpokengurun, jonka kanssa ystävystyin välittömästi. Orpokenguruita saa hoitaa kuka tahansa, kunhan saa joltain koulutusta että osaa huolehtia niistä oikealla tavalla. Nämä pikkuruiset on pelastettu useimmiten auton alle jääneiden emojen pussukasta. Tiedä häntä vaikka meillä joku päivä olisi oma kenguru kissojen ilona (tai kauhuna). Pyrkimys on tietenkin vapauttaa nämä ihanat otukset takaisin luontoon tai sitten omiensa joukkoon villieläinpuistoon tai vastaavaan.
The Bunbury Wildlife Park is located just 500 metres from our house. We've passed by it several times, but it wasn't until on Sunday we actually went in. One of the best Wildlife Parks in Australia (of the ones we've visited) I must say. Big walk-in cages for birds and parrots as well as for kangaroos. I loved the fact that we could interact with so many animals. The best part without a doubt was the kangaroos, we fed and pet them for ages. We also met a tiny 11 month old joey, who had been rescued and was taken care of by a park's volunteer worker. She was such a sweetheart and following her carer wherever she went. Who knows, maybe one day we'll have a joey too, all tough I don't think our cats would appreciate it too much.
They had a wombat there too as well as wallabies, cockatoos, emus, opossums, zebra finches, ducks etc.
Bloom.
Täällä on syksy, mutta päinvastoin kuin Suomessa luonto herää jälleen eloon. Vettä on satanut ajoittain kovastikin, viikko sitten myrskysi oikein kunnolla. Nurmikko vihertää ja on alkanut kasvamaan, kohta pitäisi harkita sen leikkaamista. Kukatkin alkaa kukkimaan pikkuhiljaa ja puutarhasta löytyy yllätyksiä.
It's autumn, but unlike in Finland everything here goes green and blooming. We've had some heavy rain and storms already. The lawn is growing in the backyard and the garden keeps suprising us with all the different flowers popping out.
maanantai 6. toukokuuta 2013
Rockwall.
Wellingtonin kansallispuistosta löytyi myös upsailing kallioseinämä, jossa pari hemmoa harrasti boulderointia. Siinä siis kiipeillään ilman turvavaljaita ja köysiä matalalla seinällä lähinnä sivuttaissuunnassa. Pitäisiköhän mennä kalliokiipeilykurssille?
There was a upsailing rockwall in Wellington National Park as well, where two guys were bouldering. Should I attend a rock climbing course?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)























































