sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lazy Sunday.





Viiden minuutin ajomatkan päässä kotoa.

A five minute drive from our home.

Getting older.




















Vanheneminen on itseasiassa aika mahtava juttu. Lapsena sitä odotti synttäreitä kuin kuuta nousevaa, ihan niiden juhlien (ja lahjojen) vuoksi. Sitten odotettiin niitä suuria virstanpylväitä kuten 15v ja 18v juhlia. Kun tuli täysi-ikäiseksi, itsellä ainakin synttäreiden juhlinta hiljeni aika lailla. 30-kymppisiä vietettiin ihanalla ystäväporukalla Suomessa ja sen jälkeen ei vuosia olekaan enää edes laskettu. Mitä enemmän päiviä kuluu, sitä enemmän arvostaa asioita joita on matkan varrella saanut. Enkä nyt tarkoita mitään maallista mammonaa ja tavaraa, vaan kokemuksia, elämyksiä ja ihmisiä. Ajattelen ehdottomasti, että lukeudun siinä mielessä onnekkaisiin ihmisiin. Eilen nautiskeltiin mieletöntä kamerakakkua sekä silmillä että makunystyröillä, V ja M olivat käyttäneet 10h kakun väkertämiseen. Moni ihana ihminen oli osallistunut lahjaan, GoPro 4 kameraan - aivan mieletöntä! Kiitos siis kaikille lahjaan osallistujille, kuvista pääsette nauttimaan, kunhan kamera toimitusvaikeuksien jälkeen on saapuva. Toivottavasti pian, sillä en malttaisi odottaa!!!

Getting older is pretty awesome. When I was younger I waited for birthdays for several reasons but after turning 18 the celebration kind of slowed down. There was a bigger celebration when I turned 30, with friends back in Finland. After that I haven't counted the years, and there was no other reason for this party yesterday than just gathering new friends together. The more days go by, the more there is appreciation of the things I've received in the past. And I am not talking about things as in physical fortune or stuff, but experiences and people in my life. I consider myself a very lucky girl. yesterday we had the pleasure to enjoy an absolutely bloody fantastic cake that V and M spent 10h in making. So many people had chipped in and got me a GoPro 4 action camera, how amazing is that! I am superexcited!!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Pemberton.


























Torstain työpäivä muuttuikin yllättäin aamusella vapaapäiväksi, joten kuntosalin jälkeinen kiire töihin sai unohtua ja saimme ajatuksen lähteä pienelle roadtripille. Menomatkalla pysähdyimme pienellä hedelmä-/lammastilalla, jossa ei suinkaan myyty lampaan lihaa, vaan maidosta tehtyjä herkullisia juustoja. Ostimme piknikevääksi tuorejuustoa ja kesäkurpitsa-pellavansiemen keksejä.

Pemberton on pikkukaupunki noin 150km Bunburysta kaakkoon, emmekä vielä tähän päivään mennessä olleet siellä vierailleet. Itse kaupungissa nyt ei niin kauheasti ollut nähtävää, tosin kivoja puisia vanhoja taloja siellä oli ja ihana kahvilamiljöö löydettiin (Holy Smoke Cafe) - ihan tuli Suomen maalaismaisemat mieleen. Mutta se luonto. Isoja karri (eukalyptus) -puita kasvoi mutkittelevan tien varrella, harmi vaan että siinä vaiheessa ei pysähtyminen onnistunut, sillä tien pientareelle ei mahtunut ja ajelimme rekan perässä keskellä autoletkaa. Mutta ainakin matka taittui hitaasti siinä kaksivaunuisen peräsillä, niin että kuskikin ehti ihastelemaan kohti taivasta kurkottelevia jättiläisiä. Meillä ei oikein ollut ajatusta missä pysähdellä, sepä onkin hauskinta tutkiessa uusia paikkoja - silloinhan voi löytää kultakimpaleita. Pysähdyimme pienellä vesiputouksella, jossa nautiskelimme eväitä ja ihastelimme kaunista luontoa veden solinan huuhtoessa kaiken muun pois tieheen. Ostimme alle kahdella eurolla pussillisen LUOMU avokadoja tien varren itsepalvelutiskiltä, joita täällä päin näkyy aika tiheässä. Homma toimii niin, että valitset rehut ja kilistelet kolikot millon mihinkin koloseen. Ilmeisesti täällä maalla luotetaan ihmisten rehellisyyteen. Pysähdyimme ihastelemaan paria jättipuuta ihan erikseen, toisella oli kauluri ja toisella akupunktiopiikit rungossa. Tämän jälkimmäisen olisi voinut valloittaa kiipeämällä, mutta meillä meni molemmilla pupu pöksyyn - kavuta nyt 65 metrin korkeuteen, eikä ees turvaverkkoa. Tai no oli sivulla mutta ei ripojen välissä, josta hyvinkin olisi tämmöset tyttöset mahtuneet läpi livahtamaan.

We finally did a road trip to Pemberton. What a lovely karri tree forest! Scored some cheap organic avocados and enjoyed coffee at Holy Smoke Cafe in Pemberton. Did not climb up the tree (65 meters)  we both chickened out. 

Horny brook.






















Viime viikonloppuna ajelimme parinkymmenen km päähän Boyanupiin maalaismarkkinoille ja Donnybrookiin (horny brookiksikin "kiimainen puro" sitä kutsutaan). Markkinoilta ei ostettu kuin pussillinen avokadoja, vihannekset ja muut hedelmät olivat pirun kalliita. Boyanupin piskuisella kylällä on kolme antiikkiliikettä ja pari sisustuspuotia ja ne siis koluttiin läpi myös. Aloitin puunkaiverrustyökalukokoelmani (kauhee sanahirviö, tuleeko nuo varmasti kaikki yhteen?) löytämällä kolme kaunista puuvartista talttaa ja V löysi vanhan kuluneen nahkalaukun viidellä eurolla. Donnybrookissa puolestaan lähinnä ihasteltiin peltoja, jotka ovat tällä hetkellä (kevät kun on) täynnä kukkivia hedelmäpuita.

Last Sunday in Boyanup and Donnybrook. Scored beautiful wood carving tools from an op shop and a bargain for a leather hand bag. The fruit tree fields in Donnybrook felt like we were walking in a bit of magic.