perjantai 12. syyskuuta 2014

Mt. Batur.















Tällä reissulla ostimme yhden ainoan retken. Se oli kiipeäminen aktiiviselle tulivuorelle 1717m korkeuteen ennen kukonlaulua. Tavoitteena oli päästä huipulle ennen auringonnousua. Kello kaksi aamulla tuli kyyti majapaikkaan.  Villan omistaja oli huolissaan koiriensa karkaamisesta portista, joka ei mennyt kunnolla kiinni ja niinhän siinä kävi, että yksi pääsi karkuun. Voi pentele, että siitäkin sai sitten olla koko päivän huolissaan, kun kuulemma öisin kaduilla kulkee koirien metsästäjiä, jotka sitten myy niitä helvatan kebabeja päivällä kadulla, ja osa niistä on siis koiran lihaa.

Kuskilla oli veri bät inglis. Autossa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia, ja kuskin ajotapa ei ollut sieltä turvallisimmasta päästä. Jossain kohtaa vielä Ubudissa ollessa näin kahden koiran ylittävä tietä (juosten jolkotellen), kuski ei jarrua painellut ja ehdin sanoa ääneen, että nyt joku jää alle ja sitten kumahti. Virve huudahti ääneen ja raukka käänsi päätään vain nähdäkseen koiran pyörivän tietä pitkin ja jääden tassut ojossa taivasta kohden maahan makaamaan. Kuski vaan hoki että kaikki okei ja naurahti. Oltiin niin järkyttyneitä, ettei sanaakaan saatu suusta tulemaan. Päästiin aamupalapaikalle, jossa oli vaivanen pieni puolikypsä lettu kahdella banaanin palasella. Sitten ajettiin tulivuoren juurelle ja lähdettiin kiipeämään pimeässä. Huipulle pääsy kesti pari tuntia, ja olimme siellä juuri oikeaan aikaan. Taivaanranta alkoi jo valostua ja auringon noustessa esiin kaikkien yllätykseksi tulivat myös villiapinat. Ruoan toivossa tietenkin, oppailla oli nimittäin meille taas aamupalaa tarjolla. Tunnin verran taidettiin huipulla maisemia ihastella, ja sitten toinen mokoma meni alas päin kavutessa. Oli kyllä joka hikipisaran arvoista. Mutta voi sitä koiraparkaa... Onneksi majapaikkamme koira oli sentään löytänyt tiensä turvallisesti kotiin.

After first night we woke up early and had a car picking us up at 2am for trekking to Mt. Batur. Our driver had bad english, old car with no seatbelts, and he ran over a dog without even trying to slow down even though there would have been time to do so safely. And he just laughed. Oh it was just terrible. We were also worried about our accommodation owner's dog who had managed to run away in the morning. We had been told, that there is dog hunters in the move during the night. They sell the meat kebabs on the street, and part of it is dog meat.

In the dark we hiked up to 1717 meters, to the top of this active vulcano. It was a beautiful sunrise and along the sun, up came the wild monkeys too. Worth every bit of sweat! Just that poor doggie.. At least the owner's dog got home safe and sound.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti