Weekend.

Tämä viikonloppu on ollut yötyötä ja siksi päivisin melkoisen rentoa meininkiä. Eilen käväistiin testaamassa lähileipomon täysremontin läpikäynyttä uutta kahvilaa, mukaan tarttui myös ruisleipä. Eipä ollut kummosta limppua se, kovin maistui hiivalle. Leivän syönti on ollut muutenkin hyvin minimissä, eikä tuokaan makunystyröitä hivellyt riittävästi, jotta tähän muutosta tulisi. Tänään pidettiin hieman pilvisempää päivää ja loimutettiin Maijun ja Travisin kanssa lohta. Hyvvää tuli! Vielä pysyttäydyn kasvisruokavaliossa, mutta maistoin kalaa haarukallisen.

I've had overnight shifts this weekend, so the daytime hours have been pretty lazy. Our local bakery cake had a full makeover recently, so it needed to be tested. Coffee was good, the rye bread not so good. Today we made flamed salmon, and thou I still remain vegetarian, I did taste a forkful. 

Bali - coffee.

Arabica-kahvi.

Luwak-kahvi raakana.

Paahto.

Kaakaopapu. Cocoa beans.

Sahrami.

Luwak-kahvi.

Kolmantena lomapäivänä oli aika siirtyä pohjoisempaan sisämaahan. Rinkat selässä ei hotellilta tarvinnut kauas kävellä, kun oli kyydin tarjoajia. Tässä oli yksi kompastuskivi matkalla - mitä matkoista oikeasti kannattaa maksaa. Lentokentältä oli saatavilla vain takseja (tai niin ainakin luultiin) ja matkasta tinkimällä maksettiin vajaa 20e hotellille. Taksissa ei ollut taksimittaria, vaan hinta on sovittava etukäteen. Olin lukenut etukäteen, että huomattavasti halvemmalla pitäisi päästä, mutta kuski vaan otti laukun ja kantoi sen autoon. Oltiin väsyneitä ja hämmentyneitä, ja näin jälkeenpäin ajateltuna maksettiin varmaan kolminkertainen hinta mitä matka olisi oikeasti ollut... Tämä tinkimisenkin taito ja hintatason ymmärtäminen kyllä kohenivat loman aikana kummasti.

Balilla kaikki toimivat kuskeina, oppaina, kauppiaina ja ties mitä muuta. Kuski löytyi, hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen (joksikin vielä tässäkin vaiheessa maksettiin liikaa), ja niin matka alkoi halki maaseudun Ubudiin. Matkan varrella kuski kysäisi, josko haluaisimme pysähtyä kahviplantaasilla, kun siellä ilmaisia maistiasiakin saa. No mikäs siinä, kahvin ystäviä kun ollaan. Plantaasilla kasvoi erilaisia yrttejä, joilla teet ja kahveja maustettiin, kaakaopapuja sekä arabica- ja indonesialaisia kahvipapuja. Lisäksi kuskimme oli maininnut, että sieltä saa Luwak-kahvia. Se on sitä maailman kalleinta kahvia, joka syntyy kun tämä kissaeläin syö niitä kahvikasvin marjoja, kakkii ne papuina ulos fermentointiprosessin tuloksena ja sitten vasta tapahtuu tämä paahtamisprosessi. Aateltiin, että no täällä sitä ois varmaan varaa maistaa. Mutta kun nähtiin eläimet pienehköissä häkeissä, joissa ei ollut mitään virikkeitä, vain metallilaatikko petinä ja lattiana samaa metalliverkkoa, katseltiin toisiamme eikä sanoja tarvittu. Päätös oli yksimielinen, tätä kahvia ei osteta. Ja olisi pitänyt sanoa se ääneen.

Muita makoisia kahveja maisteteltiin, samoin teetä oli molenlaista. Indonesialainen kahvi on hyvin makeaa, sokeria on varmaan lusikkakaupalla. Kahvin paahtamis- ja jauhamisprosessi oli hyvin yksinkertainen, notskilla vaan ja sit isolla puulekalla jauheeksi.

On our way to Ubud, our driver asked if we would like to stop on a coffee plantation. As coffee lovers we said yes. They grow arabica and Indonesian coffee, spices, herbs and cocoa beans there. They also make the most expensive coffee in the world, Luwak-coffee. This cat related animal eats the coffee beans, then poops them and that makes the yummy smelling coffee. Don't know about the taste since we agreed not to buy or taste it after seeing the animals in captivity. They looked so unhappy in their small cages with no activities, just a steel box on the wall to lay on. 

Chemex.

Aussit ei oikein harrasta suodatin kahveja. Tai kyllä isompien kaupunkien kahviloista saa aeropressillä, chemexillä ja muilla hienouksilla tehtyä, mutta täällä Bunnossa tunnetaan lähinnä peruslatet sun muut. Kodinkoneliikkeissä saattaa olla pari suodatinkahvikonetta, suomalaisille niin tuttua Moccamasteria ei hyllyillä näy. Kahviloista saa tilattua cappuccinojen ja espressojen lisäksi aussien oman flat whiten, joka on siis cappuccino ilman sitä kaakaojauhetta.

Paikallisessa kahvikaupassa, joka myy papuja ja espressokeittimiä, ei Chemexistä oltu kuultukaan, kun menin sitä kyselemään. Ystävällisesti sen minulle kuitenkin tilasivat ja vihdoin tässäkin huushollissa saa muutakin kuin pikakahvia. Suodatinpaperit tuohon ovat normaalia paksumpia, kahvista tulee oikein pehmeää ja makoisaa. Ja suodattaminen tapahtuu käsin, mikä on osa viehätystä vaikkakin välillä kaipaa sitä pelkkää koneen täyttöä ja napin painallusta. Näin talviaikaan kämpän ollessa viileähkö, kahvi tuppaa jäähtymään nopeasti, mutta onneksi tuon lasipullon voi laittaa kaasuliedelle lämpiämään.

We really missed filtered coffee. In Finland basically every household has a filter coffee machine. Finns consume an average few kilos of coffee per person per year. I went to the local coffee shop to ask for Chemex, and they had never heard of it's existence. But they were kind enough to order one in for me. It makes such good, soft tasting coffee, no bitterness what so ever. And it's pretty. That's never a bad thing ey?

Exploring the city.

Mikon ystävä suositteli meille kahvilaa nimeltä Manchester Press. Eikä todellakaan ollut pettymys! Kannattaa aina luottaa paikallisten vinkkeihin, sillä tavalla nimittäin löytyy parhaat paikat. Kahvi oli taivaallisen hyvää ja paikka on suosittu aamupalan, brunssin ja lounaan nauttimiseen. Eikä sisustuksessa ollut moittimista todellakaan. Tänne tuskin olisi tullut eksyttyä ilman Shirazin vinkkiä, sillä kahvila (kuten niin monet Melbournen helmistä) sijaitsi pienellä huomaamattomalla kujalla hieman syrjemmässä turistimassasta. Kuitenkin aivan keskustassa.

Mikko's friend Shiraz gave us a hint of a cafe called Manchester Press. This hidden gem was definately not a disappointment, they served the best coffee! And the interior - me like! It's very popular for having breakfast, brunch and lunch. It's located in a tiny alley, not very obvious to be found unless you know it's there. Well worth visiting for!

Leederville.

 

Leedervillen kaupunginosa sijaitsee noin 3km päässä Perthin keskustasta, yhden junapysäkin päässä. Yhden kadun varrelta löytyy kivoja pikkuputiikkeja ja toinen toistaan mielenkiintoisempia kahviloita. Perth näytti meille uusia puoliaan, sillä aika harvoin siellä tulee käytyä ja silloinkin on tullut pyörittyä lähinnä ydinkeskustassa. Viime reissulla päätimme, että haluamme nähdä vaihteeksi jotain muuta ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti!

Leederville is a suburb about 3 km from the Perth city center. One street full of wonderful small shops and cool cafes.