Life

Elämä on lähtenyt mukavasti käyntiin täällä maapallon toisella puolella. Nautimme arjen pienistä arjen luksuksista, kuten omasta pesukoneesta. Laitoimme Suomesta kavereiden kontissa tulemaan vain pari tuolia ja neljä pahvilaatikollista astioita, kirjoja ja muuta meille tärkeää. Tavarat ovat nyt Melbournessa ja pitäisi saada ne jotenkin tänne. Tähän asti on pärjätty laina-astioilla. Koti on vieläkin aika askeettisessa kunnossa, mutta ei meillä ole kiirettä tämän kanssa.

Polkupyörät saatiin viime viikolla ja eilen ostettin auto, joten kulkeminenkin on nyt helpompaa. Kaupungilla liikkuu kyllä ihan mainiosti jalkaisinkin, välimatkat eivät ole keskustassa pitkiä, mutta muualle kulkeminen on jo hankalampaa. Julkinen liikenne ei ihan ole samaa luokkaa kuin pk-seudulla. Ollaan tutustuttu asuinympäristöön ja säät ovat hellineet meitä oikein urakalla - vain yksi sateinen/pilvinen päivä 7 viikon aikana! Tänään on taas vähän pilvisempää, mutta aurinko pilkistelee nytkin pilvien raoista.

Ilmoittauduimme paikallisten tapaan vapaaehtoistyöhön. Vaihtoehtoja on satoja - voi valokuvata, hoitaa puutarhaa, hoitaa lapsia, hoitaa vanhuksia, järjestää juhlia ja tapahtumia, kokata, hoitaa eläimiä... Ihan mitä mieleen juolahtaa. Käymme tällä erää kerran viikossa avustamassa vammaisratsastuksessa, joka pyörii täysin vapaaehtoisvoimin ja lahjoituksilla. Voisin kirjoittaa myöhemmin siitä ihan oman postauksensa, sillä sen se kyllä ansaitsee. Lisäksi käytiin tutustumassa kaupungin toisella laidalla sijaitsevaan puutarhaan (sekin täysin vapaaehtoisvoimin pyörivä), jossa kasvatetaan tämän lounaispuolen Australian natiiveja kasveja siemenistä, jotka poimitaan luonnosta ja sitten kasvit istutetaan puistoihin, paloalueille jne. Ensi viikolla pääsisi tutustumaan delfiinien tutkimuskeskukseen. Ihan oikeita töitäkin on molemmille löytynyt.

So far so good. Life is great. We got bikes and a car and a washing machine. The weather has been great, only one rainy day in these 7 weeks we've been here. We signed up for volenteer work - helping at a disability riding center. And we both have real jobs as well.

Garden

Puutarhamme on jakautunut kolmeen osaan. Etupihalla on laattapohja, köynnöstä ja yksi puu. Takapihan jakaa talon vieressä oleva, ulkohuussiin rajoittuva vehreämpi osio sekä iiiiso nurmialue huussin takana, jossa kasvaa sitä nurmikkoa vain siellä täällä. Talon toiselle puolelle rakennettiin uusi aita ja samalla kaatui osa viinirypäleistä sekä pari isoa puuta takapihalta. Pihan takaosa on vielä melkosen täynnä oksaa, kuivuneita lehtiä ja sahanpurua. Jos tämä olisin minun oma piha, niin muutos olisi melkoinen, sillä mahdollisuuksia näin suurella pihalla on vaikka mihin! Tontit kun ovat monesti melkoisen pieniä täällä. Mutta kyllä tästä pihasta nauttii. Vuokranantaja lupasi istutella uusia puita. Viinirypäleet on syötäviä, ja osa ehtii kuivua rusinoiksi, ellei papukaijat ehdi niihin käsiksi ennen sitä. Limet odottelevat vielä kypsymistään. Pöytä koottiin vanhoista pukkijaloista ja pöytälevyksi löytyi vanha ovi omasta autotallista. Etupihan puolelle olisi tarkoitus viritellä vielä riippukeinu.

We have a quite large backyard. Most of it is just dry grass, but we do have some grapes and limes. And parrots!

Wildlife crossing

Tämä villieläinten määrä hengästyttää välillä. Takapihalla naakkuu jos jonkinlaista siivekästä (isonauraja, papukaijoja yms.), sisällä vilistää aika-ajoin ties kuinka monijalkaista vipeltäjää ja luonnon keskellä näkee vaikka sun mitä. Meiltä ihan 300 metrin päässä on lampi, jossa asustaa yksi jos toinen lintu poikineen. Lintubongarin ja luontokuvaajan unelmien täyttymys! Lammen ympäri kulkee päällystetty polku ja välillä pääsee poikkeamaan rantaan laudoituksia pitkin. Kasvusto lammen ympäristössä on paikoitellen hyvinkin eksoottista suomalaisen silmään. Ja tuoksu on mitä huumaavin!

This variety of wildlife is breathtaking sometimes. Our backyard is full of all kind of birdies (kookaburras, parrots etc.) and there is such many spieces to be seen in the bushes. 300 metres from our house is a swamp full of birds, it's a birdwatcher's dream come true! The path leads around the bond and the flora seems exotic for a scandinavian.

Meet the locals

Hyvää päivää paikalliset ruoka-aineet. Okei, viini taisi olla eteläisestä Australiasta... Täällä on niin helppo syödä lähiruokaa tai ainakin samassa maassa kasvatettua. Pyrimme suosimaan nimenomaan lännessä kasvatettua ruokaa, mieluummin vielä ihan tässä lähiseudulla. Omenat ovat 40 kilometrin päästä Donnybrookista, missä on hedelmäviljelmiä silmänkantamattomiin ja kurpitsat tulivat ihan kaverin anopin takapihalta. Viinin hinta ei päätä huimaa, alle 6 dollaria oli tämänkin pullo ja todella hyvää punkkua. Tavaksi ei kannata ottaa, kaupungin halvin alko löytyy 400 metrin päästä.

Hello local food. Well, the wine is from South Australia, but still... We try to buy Western Australia grown products. The apples are from Donnybrook, 40 km from Bunbury, and the pumpkins from the backyard of our friend's mother-in-law.

Omnomnomnom

Täällä Australiassa ollaan jatkuvasti jonkun luona grillaamassa tai muuten vaan chillaamassa. Muistan eräänkin kerran maininneeni keskusteluissa ystävien kanssa, että yksi asia mitä pääkaupunkiseudulla asuessa kaipasin, oli se, että pikkukylässä pystyi ystävien luo menemään kutsumatta tai etukäteen sopimatta. Tämä pieni, mutta iso asia, on korjaantunut tänne muuton jälkeen. Kavereita tulee ja menee, ja yhdessä istutaan iltaa myös arki-iltoisin. Maijun toimiessa pääkokkina, me kaksi avustimme parhaan kykymme mukaan, ja torstaina herkuteltiin isommalla porukalla suussasulavalla intialaisella ruoalla. Tunnelmaa kohotti musiikki, sekä Intialaiseen kulttuuriin painottuva leffa Slummien miljonääri (Slumdog Millionaire), joka koskettavuudellaan ja kaikesta raakuudestaan huolimatta oli hyvää katsottavaa.

I like the fact that in Australia friends and families get together so often, weekends and week nights. On Thursday we helped Maiju to cook some Indian food, had some Indian music and watched a Indian movie Slumdog Millionaire.

Culture night

Viime viikonloppuna oli vaikka mitä tapahtumaa pitkin pitäjää. Lauantai-iltana istuimme ystävien kanssa  ulkoilmassa kuuntelemassa ja ihailemassa eri kulttuuriryhmien esityksiä. Maiju oli tehnyt taivaallisen hyvää suklaakakkua Virven nimppareiden kunniaksi. Lavalle nousi mm. steppaajia, säkkipillin soittaja skotti, kiinalaiset lohikäärmeet, venäläinen hanuristi ja intialainen tanssiryhmä. Ihan parasta antia oli kuitenkin kolmannen kuvan vasemmassa reunassa näkyvä parivuotias, joka seistä törötti lavan reunalla koko esityksen ajan ekohameessaan ja sai yleisön sympatiat (ja aplodit) puolelleen. Suomi tai muut pohjoismaat ei noussut lavalle, ajateltiin että eiköhän ensi vuonna korjata tilanne vetäsemällä joku joulupukkipolkka.

Last weekend we went to see this cultural night outdoors in town. There was food, music, and performances from all over the world. There were step dancers, Chinese dragons, Russian accordion player, Indian dance group and many more. But best of all was the little toddler on the left of the third picture. He was just standing there in his eco skirt through the performance and got the applause all to himeself. There were no scandinavian people on the stage, so maybe next year we'll change that. We had a blast, and ate some delicious chocolate cake made by Maiju.

Bits and pieces of our current home

Tältä se meidän koti nyt sitten näyttää. Vielä on niin kovin askeettista, kun ei haluta kerralla ostaa mitä sattuu vaan harkita ja hankkia pidempiaikaisia sijoituksia. Okei, Ikealta ostettiin kyllä kalusteita, mutta nekin menee sitten ihka omassa kodissa kierrätyskäyttöön. Esimerkiksi sohvan voisi sitten sijoittaa työhuoneeseen, nykyinen ruokapöytä menee työpöydäksi ja tuolit ulkokäyttöön. Itärannikolla olisi niin paljon paremmat shoppailumahdollisuudet, mutta onneksi nettikin toimii ja tavaraa saa tilattua. Täkäläinen huonekalutarjonta ei välttämättä miellytä skandinaavin silmää, ei ainakaan meidän.

Talossa on lattialankut joka huoneessa, paitsi keittiössä ja vessassa/kylppärissä on kivilaatat. Olohuone ja isompi makkari on siunattu todella korkealla huonekorkeudella. Hanat on vanhanaikaiset, mutta kyllä niistä onneksi vettä tulee (sitä kuumaakin, jos kaasulämmitin sattuu pysymään päällä).  Lattialankkujen raoista paistaa päivänvalo, joten talvea varten on nyt matot kuumassa etsinnässä. Ja pahoin näyttää siltä, että Australian ulkopuolelta saattaa joutua tilailemaan. Toinen makkari on vielä täysin tyhjä, siitä olisi tarkoitus tehdä työ-/vierashuone. Vielä ei kukaan ole ilmoittanut tulevansa kyläilemään, joten ei tarvitse kiirehtiä sen suhteen. Makkarin sängynrunko tuli hankittua myös Ikeasta, oli oikeastaan ainoa, joka meille missään täällä kolahti, ja siinä on säilytystilaa (sitä kun tässä talossa ei ole ollenkaan).

Suomesta on tulossa meidän pieni omaisuus, lähinnä kirjoja ja astioita - kaikki myy myytiin ennen lähtöä. Eniten harmittaa pölynimuri, Dysonit kun on täällä tuplahinnoissa melkein. Marimekon trikoolakanat rahdattiin mukana rinkassa, ja täytyy sanoa, että niiden vällyjen väliin kun illalla pujahtaa nukkumaan, niin tietää sijoittaneensa rahat oikeaan osoitteeseen. Kissatkin on ihan rakastuneita noihin lakanoihin!

So, this is it - our home. It's still pretty empty, but we'll get there slowly. We have no rush buying housefull of stuff just to get it decorated, we'd rather take our time and see our opitions. We went shopping at Ikea in Perth, and now I'm looking for rugs and other smaller things. What it comes to furniture shopping - we will take it slow as well. Our future office desk is our current dining table and the outdoor chairs we use as dining chairs for now. 

There are timber floors througout the house, except kitchen and bathroom.  Living room and the master bedroom have been blessed with high seelings. We are waiting for our stuff (mostly tableware and books) from Finland, but we did bring somthing in our backpacks like those Marimekko cotton tricot quilt covers. They are so soft and comfortable, both us and our cats love them!